Uskonnoista voi olla montaa mieltä, ja niitä voi käyttää moneen eri tarkoitukseen. Yksi on kuitenkin varma uskonto on aina luonut raja-aitoja eri uskontojen tai niiden tulkintojen välille. Epäluulo erilailla uskovien välillä on ollut varsin usein niin syvä, että se on johtanut uskontojen välisiin sotiin. Uskonnot ovat ongelma ihmiskunnalle, mutta mikä on lääke tähän ongelmaan?

Uskonnon nurjia puolia

Uskonto on ollut ja on nykyään monen sodan osapuoli. Israel taisteli Libanonissa Hisbollahin taistelijoita vastaan. Tässä vastakkain olivat juutalaiset ja muslimit. Irakissa kristitty George W. Bush on ristiretkellä muslimeja vastaan. Tietenkin kristityt osaavat tapella myös keskenään, tästä hyvänä esimerkkinä on Pohjois-Irlannin jo osittain rauhoittunut tilanne. Siellähän taistelevat osapuolet olivat katoliset ja protestantit. Myös historiasta löytyy valtavasti esimerkkejä, joissa uskonnot ovat olleet sodan osapuolina ja uskonto on ollut sodan varsinainen motivaattori. Merkittävimmät näistä varmaankin ovat 30-vuotinen sota, joka sodittiin Euroopan sydänmailla 1600 luvulla ja ristiretket, joissa kristityt valtasivat islamilaiseen valtapiiriin kuuluneita alueita Lähi-idässä.

En tietenkään väitä, että uskonnot ovat aiheuttaneet kaikki maailman sodat. Sotia ovat aiheuttaneet niin poliittiset ideologiat, kuin hullut diktaattorit, vain joitakin syitä luetellakseni. Uskonnollisesti motivoituneet sodat ovat kuitenkin hyvin merkittävä osa kaikista sodista. Myös sellaisissa sodissa, joissa äkkiseltään katsoen ei kyse ole ns. uskonsodasta, voi löytyä pohjalta joitakin uskonnollisia jännitteitä. Uskonnoista johtuvat sodat eivät tule vähenemään lähitulevaisuudessa. Tästä pitävät huolen islamin radikalisoituminen ja Yhdysvaltain fundamentalistikristityt. Sota ja terrori on näille arkipäiväinen tapa käyttää valtaa.

Uskonnot ovat poikkeuksetta laajentumishaluisia. Tästä esimerkkinä on Raamatusta löytyvä lähetyskäsky. Myös suomalaiset ovat saaneet kokea kristinuskon levittämisen tarpeen nahoissaan. Suomeen tehtiin viime vuosituhannen alussa useita ristiretkiä, jotta suomalaiset olisi saatu käännytettyä kristinuskoon. Tämä tuskin on tapahtunut ilman verenvuodatusta ja hyvässä sovussa alkuperäisväestön kanssa. Miksi ihmeessä alkusuomalaisten ei sallittu elää omaa elämäänsä omine uskomuksineen, vaan väkisin piti käännyttää heidät kristinuskoon?

Uskonnot pyrkivät myös eristämään omat kannattajansa ja opettamaan heille vain ko. uskonnon totuutta. Aidon vuorovaikutuksen puute eri maailmankuvien välillä luo jännitteitä ja epäluuloja. Uskonnot pyrkivät ruokkimaan tätä vastakkainasettelua mm. sillä tavalla, että lapsille halutaan opettaa vain oman uskonnon totuutta. Kun muiden uskontojen lapsille opetetaan vain heidän oman uskontonsa totuutta, on konflikti valmis. Eikö tällainen käyttäytyminen juuri lisää vierauden tunnetta muita ihmisiä kohtaan ja estä veljeyden kokemisen?

Maailma vailla uskonnollisia riitoja

Kuinka sitten voisimme välttää uskontojen aiheuttamat sodat, jännitteet ja epäluulot? Paras ja helpoin tie rauhallisempaan tulevaisuuteen on maallistuminen. Kun uskonnon merkitys vähenee, niin hyvin harva jaksaa tai viitsii sotia uskonnon takia. Kun uskonto menettää merkityksensä, niin myös suvaitsevaisuus toisella tavalla ajattelevia kohtaan lisääntyy. Kun maailmankuva muodostuu useammasta elementistä kuin vain yhdestä, varmuus oman maailmankuvan ainutlaatuisuudesta ja virheettömyydestä häviää. Tämä on ehkä tehokkain tapa torjua fundamentalismia. Mutta toimiiko tämä käytännössä. Kyllä toimii! Malliesimerkki on oma maanosamme Eurooppa.

Euroopassa on eletty rauhanaikaa viimeiset 60 vuotta. Tänä aikana uskontojen merkitys on tässä maanosassa vähentynyt merkittävästi, eli Eurooppa on maallistunut kovaa vauhtia. Keski-Euroopassa on kirkossa käyminen hyvin vähäistä ja se keskittyy yleensä vanhempaan väestöön. Maailman alhaisin syntyvyys löytyy maista, jotka ovat katolisen kirkon vaikutuspiirissä. Katolinen kirkko kieltää ehkäisyvälineiden käytön, mutta kuitenkin Italiassa ja Espanjassa syntyy vähiten lapsia naista kohden koko Euroopassa. Tämä kertoo omaa kieltään uskonnon merkityksestä Nyky-Euroopassa. Uskonnolliset johtajat puhuvat mitä puhuvat, mutta ei kansa heitä kuuntele. Kirkon yhteiskunnallinen asema Euroopassa johtuu lainsäädännöstä ja kirkkojen aikoinaan keräämistä valtavista omaisuuksista, ei kansan tuesta.

Euroopan sisäiset ristiriidat ovat paljon vähäisemmät kuin esim. Yhdysvaltojen ja Arabimaiden. Euroopassa ei esiinny samanlaista uskonnollista ääriainesta, kuin Yhdysvalloissa ja Arabimaissa. Monissa Euroopan maissa seksuaalivähemmistöjen asema on lainsäädännöllä turvattu paljon paremmin, kuin Yhdysvalloissa tai Arabimaissa. Naisten asema on huomattavasti helpompi Euroopassa, kuin Yhdysvalloissa tai Arabimaissa. Euroopan kehitys uskonsotien riivaamasta maaosasta nykyajan maallistuneeksi ja rauhalliseksi alueeksi on vertaansa vailla. Tästä on hyvä muiden ottaa opiksi!