Keitä vapaa-ajattelijat ovat?

Vapaa-ajattelijoiden liitto on uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestö.


Mitä on uskonnottomuus?

Uskonnottomuus on ajattelua ja elämää vailla uskontoa ja uskonnon tunnusmerkkejä: jumalia, dogmeja, profeettoja, pyhiä kirjoja ja päiviä, rituaaleja, ruoka- ym. tabuja jne. Se on samalla vapautta uskonnollisista ennakkoluuloista.

Vapaa-ajattelijat ovat itse uskonnollinen ja dogmaattinen lahko.

Katsoi kahta edellistä vastausta. Ei ole olemassa mitään vapaa-ajattelijoita yhdistäviä dogmeja, vaan eri ihmiset ovat omista erilaisista syistään uskonnottomia, joiden etujen puolustaminen vaatii etujärjestön olemassaoloa.

Miksi vastustatte uskontoja?

Uskontoja on kovin erilaisia, joten niiden arvostelun täytyy olla eriytynyttä. Yleisesti ottaen uskonnollinen ajattelu (1) esittää maailmankaikkeuden ja ihmisen synnyn väärin; (2) näkee maailmankaikkeuden omaan itseen ja ihmiskuntaan keskittyneenä; (3) alistaa ihmisen yliluonnollisille voimille; (4) aiheuttaa seksuaalista sortoa ja ahdistusta; (5) perustuu vaaralliseen toiveajatteluun.


Keneltä Vapaa-ajattelijoiden liitto on saanut oikeuden edustaa uskonnottomia?

Kuten kaikki etujärjestöt, Vapaa-ajattelijat on itse ottanut tehtäväkseen uskonnottomien etujen ja kulttuurin edistämisen. Vapaassa maassa sopii perustaa haluttaessa kilpailevia tai yhteistyötä tekeviä organisaatioita. Vapaa-ajattelijat tekeekin yhteistyötä mm. Suomen Humanistiliiton kanssa.


Kirkko ja valtio on Suomessa jo erotettu toisistaan. Mihin vapaa-ajattelijoita tarvitaan?

Kirkko ja valtio on siinä mielessä erotettu toisistaan, että valtion virkamiesten ei täydy olla luterilaisen kirkon jäseniä. Uskontojen ja vakaumusten tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu niin kauan kuin luterilaisen ja ortodoksisen kirkon asemasta määrätään edelleen kirkkolailla.


Kirkko on erottamaton osa kulttuuria.

Toki, mutta niin on länsimainen valistus, tiede ja ateismikin, eikä se ole peruste yhden tai kahden kirkon epätasa-arvoiselle kohtelulle. Kulttuuri edistyy, kun muinaisista ennakkoluuloista vapaudutaan.


Kirkko on hyväntekijä.

Ks. edellistä vastausta. Hyväntekeväisyys perustuu ihmisten omaan hyvään tahtoon eikä siihen ole syytä sitoa uskomuksia yliluonnollisiin asioihin. On kyseenalaista, onko kyseessä hyväntekeväisyys, mikäli se sidotaan uskonnolliseen propagandaan, kuten monet uskonnolliset yhteisöt tekevät.


Miksi osa ihmisistä uskoo jumaliin?

Uskonnollisilla ennakkoluuloilla on pitkä historiansa, ja keskiajalla lähes kaikki olivat uskovaisia. Uudella ajalla ja erityisesti viime vuosisadalla uskovaisten määrä on olennaisesti alkanut vähentyä teollistuneimmissa maissa, ennen muuta tieteen edistyksen ja sosiaalisen turvallisuuden kasvun seurauksena. Uskonnolliset ennakkoluulot ja pelot pyritään lisäksi juurruttamaan mahdollisimman varhain lapsuudessa, jolloin niistä irrottautuminen on vaikeaa. Ajatus rakastavasta ja suojelevasta Jumalasta, kaiken takana olevasta tarkoituksesta ja ikuisesta elämästä läheisten parissa ovat monille rakkaita uskomuksia. Niiden tunnetason tärkeyden vuoksi ihmiset helposti jatkavat niihin uskomista vaikka järkiperusteet olisivat niitä vastaan. Lisäksi suuri osa ihmisistä ei usko enää jumaliin, mutta uskoo uskontoon: he ajattelevat, että on moraalisen järjestyksen kannalta parempi, että ihmiset uskovat johonkin kuin ei mihinkään.

Miksi kouluissa opetetaan uskontoa?

Se ei ole mitenkään välttämätöntä, vaan esimerkiksi USA:ssa sellaista ei ole. Uskonnonopetus kouluissa on osa varhaisessa lapsuudessa tapahtuvaa uskonnon juurruttamista. Rehdimpää olisi, jos sekä uskonnosta että politiikasta puhuttaisiin lapsille vasta sitten, kun heillä on älyllisesti kykyä käsitellä kyseisiä asioita.

Mitä on ateismi?

Teismi tarkoittaa uskoa Jumalaan tai jumaliin. A-teismi on sen vastakohta ja tarkoittaa siis uskon puuttumista Jumalaan tai jumaliin. On huomattava, että esimerkiksi kristityt ovat myös ateisteja esimerkiksi muinaiskreikkalaisia ja nykyintialaisia jumalia kohtaan, koska heiltä puuttuu usko niihin.


Mistä saan lisätietoja ateismista?

Ks. sivuilla olevaa kirjallisuusluetteloa ja näitä vastauksia.

Ateistit väittävät tietävänsä varmasti, ettei Jumalaa ole, mikä on mahdotonta.

Vaikka jotkut yksittäiset filosofiaa tuntumattomat ateistit saattavatkin väittää noin, se ei koske ateisteja yleisesti. Ateismi tarkoittaa pelkkää uskon puutetta Jumalaan ja jumaliin, ja sitä varten meidän ei tarvitse tietää kaikkia asioita. Perusteltuja uskomuksia ovat muutkin kuin täydellisen varmat väitteet. Emme voi lopullisen varmasti tietää, ettei yksisarvisiakaan ole olemassa, mutta koska niistä ei ole todisteita, on järkevä puhelkielessä sanoa, että niitä ei ole olemassa. Sama koskee jumaliakin, ja todistustaakka on niiden puolella, jotka uskovat yksisarvisten ja jumalien olemassaoloon.

Ateismi on pelkästään kielteinen aate.

Ateismi sinänsä, pelkkä uskon puuttumisen Jumalaan ja jumaliin, ei kerro vielä mitään ateistin muista näkemyksistä, moraalista ja politiikasta. Moderni länsimainen ateismi ilmenee kuitenkin humanismin ja rationalismin yhteydessä.

Uskonto on moraalin kannalta välttämätön.

Teologiassa jo Luther väitti, että uskonto ei ole moraalin kannalta välttämätön. Filosofiassa uskontoa ei myöskään pidetä moraalin kannalta välttämättömänä.

Uskonnottomuuden lisääntyminen romahduttaa yhteiskunnan moraalin ja aikaansaa epäjärjestystä.

Ei, sillä yhteiskuntatiede todistaa aivan päinvastaista: maailman vähiten uskonnollisiin maihin kuuluvat Pohjoismaat (Ruotsissa tutkimusten mukaan enemmistö ei usko Jumalaan), Japani, Tshekki ja Ranska. Nämä maat ovat tunnettuja ennemminkin hyvästä yhteiskuntamoraalistaan ja rauhallisuudestaan. Maailman kaikkien uskonnollisimmista maista - erityisesti islamilaisista maista - ei voi sanoa samaa.

Millainen on ateistinen moraali?

Ateistilla voi periaatteessa olla millainen moraali tahansa, mutta moraalittomia ovat yleensä ainoastaan moraalisista ja maailmankatsomuksellisista kysymyksistä kiinnostumattomat ihmiset. Ateismin perusteisiin kuuluu, että ihmisten itse on luotava moraalinsa. Useat ateistit ovat kiinnostuneet globaalin etiikan rakentamisesta tavalla tai toisella. Sosiologisten tutkimusten mukaan vapaa-ajattelijat käyttäytyvät lainkuuliaisemmin kuin väestö keskimäärin.

Mikä on vapaa-ajattelijalle elämän tarkoitus?

Elämällä ei ole yhtä tarkoitusta, ja elämän ja älyllisen elämän synty maapallolla on useiden onnekkaiden sattumien tulosta. Ihmisillä on erilaisia arvoja, mutta mahdollisesti joitain yhteisiä moraalisia ideoita, joista voitaisiin luoda pienin yhteinen nimittäjä universaalille moraalille. Älyllisen elämän ylläpito on valtaosan ateisteista mielestä puolustamisen arvoista.

Eikö ihminen tarvitse uskontoa tullakseen onnelliseksi?

Useimmat ihmiset näyttävät tarvitsevan jotain itseään laajempaa mielekästä toimintaa ja muiden tunnustusta tullakseen onnelliseksi. Myös uskonto ja varsinkin tunnustuksen saaminen yhteisössä voi selvästi tarjota sen, kuten valitettavasti myös useiden uskontojen tarjoama itsesuggestio omasta valittuna olemisesta tai ikuisesta elämästä. Kuitenkin ihmiset voivat olla luovia ja toimia mielekkäästi lukemattomilla tavoilla, koska yhtä elämän tarkoitusta ei ole. Lisäksi on huomautettava, että monien uskontojen pelottelu helvetillä ja kadotuksella ja henkimaailman ilmiöillä on omiaan tekemään ihmisiä onnettomiksi ja pelokkaiksi.

Ateismista ei seuraa onnea, ennemminkin surumielisyyttä.

Monelle uskonnottomalle on päinvastoin ollut suuri onni vapautua uskontojen, kirkkojen ja henkiolentojen alaisuudesta ja he kokevat suurta vapauden tunnetta voidessaan ajatella itse ja luoda vapaasti oman moraalinsa. Ilmeinen onni on myös vapaus tarpeettomasta helvetin/kadotuksen pelosta. Ateismiin kuuluu olennaisena kyllä myös maailman olemassaolevan pahuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen kohtaaminen vailla illuusioita, ilman, että niitä pidettäisiin osana jonkin henkiolennon suunnitelmaa, joiden kestämisestä saisi korvauksen kuvitteellisessa kuolemanjälkeisessä elämässä. Maailmassa on paljon väärää, jota on syytäkin surra, mutta tulee myös pyrkiä muuttamaan se tämänpuoleisella toiminnalla!

Maailmankaikkeus on ateisteille pelkkä hauta, johon ihmiskunta kuopataan.

Nykyisen tieteellisen näkemyksen, ei minkään ateistisen keksinnön, mukaan maailmankaikkeus hajaantuu lopulta niin, ettei galakseista eikä taivaankappaleista jää juuri mitään jäljelle. Siihen on kuitenkin valtavasti aikaa ja maapallokin säilyy miljardeja vuosia. On syytä muistuttaa, että ihmislajin historia on vasta 200 000 vuotta. Mikäli ihmislaji pystyy säilymään hengissä itsetuhoisilta tendensseiltään, jotka liittyvät varsinkin sotaisiin uskontoihin, on sillä miljardeja vuosia aikaa löytää parhaimmat elämäntavat. Tässä vapaa-ajattelu opettaa ihmiskunnalle suhteellisuudentajua.

Eivätkö ateistit pelkää kuolemaa?

Kuoleminen voi kaikille vakaumuksesta riippumatta olla tuskallista, mutta kuolemaa sinänsä pelkäävät ennen muuta ne uskovaiset, joita on peloteltu helvetin mahdollisuudella. Ateistille kuolema on vain elämän lakkaamista. Missä me olemme ei kuolemaa ole, ja missä kuolema on, me emme ole, kuten jo Epikuros sanoi antiikissa. Mutta ateistit eivät toisaalta ole myöskään itsemurhapommittajia, niin kuin ne, jotka ryntäävät iloiten kuolemaansa huutaen: "Jumala on suuri!".

Uskonto ei ole pelkkää epäonnistunutta luonnontiedettä, vaan myös uskoa ja moraalia.

Tämän ovat vapaa-ajattelijat aina tienneet, ja siksi vapaa-ajatteluun sisältyy ei ainoastaan uskontojen luonnontieteellinen, vaan myös moraalinen kritiikki sekä perinteisesti Raamatun näkemysten ja ristiriitojen kritiikki jne.

Eivätkö ateistit tajua kritiikissään, että Jumala on avaruuden ja ajan ulkopuolella?

Vain osa kristityistä on tuota mieltä, mutta oikeastaan ateistit ovat samaa mieltä heidän kanssaan, että Jumalaa ei löydy aika-avaruudesta, fysikaalisesta maailmasta, jota luonnontiede tutkii. Jumala löytyy sen sijaan varmasti ihmisten välisten käsitysten maailmasta, jota humanistiset tieteet tutkivat ja johon kuuluvat mm. Jumala, Allah, Baal, Zeus, James Bond ja Aku Ankka, vain muutaman myyttisen hahmon mainitaksemme. Tällainen Jumala ei voi vaikuttaa fysikaalisessa maailmassa, mutta mikäli se vaikuttaisi, se tulisi osaksi luonnontieteen tutkimaa maailmaa. Tällaisesta ei kuitenkaan ole havaintoa, ja todistustaakka on jokaiseen myyttiseen hahmoon uskovan puolella.

Vapaa-ajattelijat eivät tiedosta, että uskontoja on erilaisia.

Totta kai tämä on tiedossa, ja siksi eri uskontoja ja erilaisia niiden muotoja arvostellaan eri tavalla. Jotkut uskonnot, kuten buddhalaisuus, saattavat olla jossain muodossaan jopa ateistisia. Koko maailmankaikkeutta Jumalana pitävää panteismia (Spinoza, Einstein) voidaan pitää jopa "kaappiateismina".

Miksi vapaa-ajattelijat vastustavat juuri evankelis-luterilaista kirkkoa?

Ei toki ainoastaan, eikä "vastustaminen" kuvaa asennettamme oikein. Vapaa-ajattelijat pyrkivät erottamaan myös ortodoksisen kirkon valtiosta sekä ovat kriittisiä kaikkia uskonnollisia suuntauksia ja niiden erilaisia muotoja vastaan. Erityisen vaarallisia uskonnon muotoja ovat eri uskontojen fundamentalismit.

Vapaa-ajattelijat pyrkivät ateistiseen valtioon.

Vapaa-ajattelijat eivät pyri ateistiseen, uskonnon kieltävään, vaan sekulaariin valtioon, jossa uskonto ja valtio on erotettu toisistaan kuten USA:ssa, Ranskassa ja Turkissa sekä Ruotsissa vuodesta 2000 lähtien.

Vapaa-ajattelijat haluavat hävittää uskonnon.

Ks. edellistä vastausta. Vapaa-ajattelijat haluaisivat, että uskonto olisi ihmisten yksityisasia, mutta myös levittää tieteellistä tietoa uskonnollisten ennakkoluulojen kumoamiseksi. Uskontoa tuskin voidaankaan hävittää millään kampanjalla tai sivistyksellä niin kauan kuin ihmiset pelkäävät luontoa, toisiaan ja itseään. Vapaa-ajattelijat haluaisivat silti, että uskovaiset luopuisivat rauta-aikaisesta maailmankuvastaan ja patriarkaalisesta moraalistaan. Kaikkein tärkeintä on uskonnollisen fundamentalismin ja siihen kytkeytyvän väkivallan torjuminen.

Miten uskonnottomuus muka olisi mitenkään "vapaampaa" ajattelua? Minä uskon Jumalaan vähintään yhtä vapaasti kuin te ateismiin.

Termi 'vapaa-ajattelija' on historiallinen. Keskiajalla länsimaisissa yhteiskunnissa vallitsi pakkouskonto: kaikki ajattelu oli tiukasti kirkon dogmeihin sitoutunutta ja niistä poikkeaminen rangaistavaa. Kirkon piirissä kutsuttiin halveksien 'vapaa-ajattelijoiksi' dogmista poikkeavia, mutta myöhemmin he ottivat itse termin omakseen. Vapaa-ajattelu on siis uskontojen dogmeista vapaata ajattelua. Nykyisessä uskonnonvapauden tilanteessa nimitys 'vapaa-ajattelija' voi joskus olla harhaanjohtava ja jotkut uskonnottomat pitävät selkeämpinä termejä 'uskonnoton' tai 'ateisti', tosin maailmassa on vielä lukuisia maita, joissa uskonnottomuus on rangaistavaa.

Eihän vapaa-ajattelijoilla ole edes yhtenäistä maailmankatsomusta!

Totta! Vapaa-ajattelijat eivät ole kirkko, lahko eikä koulukunta, vaan uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestö. Uskonnottomuus vakaumuksena voi pohjautua eri ihmisten kokemuksiin, tunteisiin ja järkeen monin eri tavoin, ja sofistikoitunut uskonnottomuus voi ottaa tuekseen hyvin erilaisia filosofioita, joista vapaa-ajattelijat innokkaasti keskustelevat keskenään ja muidenkin kanssa. Ateisteja ei siis voi kritisoida yhtenä ryhmänä, koska heidän näkemyksensä ovat erilaisia. Ainoa järkevä kritiikin tapa on kritisoida yksittäisiä ateistisia koulukuntia, ajattelijoita ja heidän teoksiaan.

Ateismi on vain yksi uskonto uskontojen joukossa.

Ateismista voidaan tehdä uskonto, mutta moderni länsimainen ateismi nojautuu tieteelliseen maailmankuvaan ja muuttuu sen myötä. Vapaa-ajattelulla ei ole uskonnon tunnusmerkkejä: jumalia, dogmeja, profeettoja, pyhiä kirjoja ja päiviä, rituaaleja, ruoka- ym. tabuja jne.

Miten voitte väittää nojautuvanne tieteelliseen maailmankuvaan?

Ateismi on ennen muuta pyrkimystä ymmärtää maailma sellaisena, kuin edistynein tieteemme sen meille kuvaa: maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen evoluutiossaan. Kukaan ei voi tuntea kokonaan modernia tiedettä, ei paras tieteilijäkään, mutta kysymys on pyrkimyksestä jatkuvasti sivistää itseään ja valmiudesta muuttaa maailmankuvaansa sitä mukaa kuin tiede muuttaa näkemystämme maailmasta.

Ateismi liittyy aina Neuvostoliiton kaltaiseen diktatuuriin.

Stalin oli ateisti, mutta hän loi samalla uuden sekulaarin uskonnon, marxilais-leniniläisen kommunismin. Moderni länsimainen ateismi ei ole kommunismia, niin kuin ei moderni länsimainen kristinuskokaan ole natsimia, vaikka Hitler oli kristitty. Vapaa ajattelu syntyy vapaasti eikä pakotetusti, se edellyttää vapaata yhteiskuntaa ja pyrkii siihen.

Ateismi ja vapaa-ajattelu ovat osa vasemmistolaisuutta.

Vain osin. Kansainvälisessä ja suomalaisessa vapaa-ajattelijain liikkeessä on yli sadan vuoden verran ollut mukana sekä sosialistinen että liberaalinen, vasemmistolainen ja oikeistolainen, siipensä. Vapaa-ajattelijoiden liitto on puoluepoliittisesti neutraali organisaatio.

Hitler oli ateisti.

Ei ollut. Hitler oli katolilainen, kuten suurin osa hänen kannattajiaan. Hitler oli myös erittäin kiinnostunut "pakanallisista" muinaisgermaanisista uskonnoista muttei tieteestä, rationaalisesta ajattelusta ja ateismista.

Stalin oli ateisti.

Niin oli. Se, että henkilö tunnustautuu ateistiksi, ei vielä tee hänestä moraalista ihmistä. Stalinin hirmutekojen vaikuttimena oli ennen muuta kommunistinen historianfilosofia ja hänen itsekkäät valtapyyteensä, mutta osaltaan myös marxismi-leninismiin liittyvä pakkoateismi, mikä ilmeni tuomittavana kirkkojen tuhoamisena ja uskontojen vainona. Ks. edellä kysymystä neuvostodiktatuurista ja "tieteellisestä ateismista"!

Einstein uskoi Jumalaan.

Einstein ei uskonut persoonalliseen Jumalaan, vaan Baruch Spinozan kanssa hän oli samaa mieltä siitä, että Jumala oli sama kuin Luonto eli maailmankaikkeus. Tällainen panteismi ei enää eroa vapaa-ajattelusta olennaisesti, ja 1930-luvulla vapaa-ajattelijat Suomessa olivat Einsteinin ja hänen rauhanpolitiikkansa kannattajia.

Mitä on "tieteellinen ateismi"?

"Tieteellinen ateismi" oli Neuvostoliitossa ja joissain sen vaikutuspiirissä olevissa maissa 1930-1980-luvuilla harjoitettu pseudotiede, kuten kyseisten maiden yliopistoilla opetetetut "tieteellinen kommunismi" ja "marxilainen kansantaloustiede", jotka ovat sittemmin lakanneet olemasta. "Tieteellisen ateismin" tehtävä oli palvella ja perustella kommunistisen puolueen politiikkaa ja se perustui yksinkertaistettuun kuvaan uskonnosta yleensä ja Marxin uskontokritiikistä. 1980-luvulla Neuvostoliitossa useat "tieteellisen ateismin" laitokset muuttuivat uskontotieteen laitoksiksi.

Mitä tarkoittaa "uusateismi"?

Uusateismista alettiin Suomessa puhua vuonna 2008 viitaten anglosaksisessa keskustelussa vaikuttaviin Dawkinsiin, Harrisiin, Dennettiin ja Hitchensiin. Vaikka he ovatkin nousseet maailmanmaineeseen, oikeastaan heidän ateisminsa on klassista ateismia. Ehkä uutena piirteenä siihen sisältyy voimistuva islamin kritiikki ja toisaalta pyrkimys perustella moraali kognitiivisella evoluutioteorialla.

Mitä tarkoittaa vapaa-ajattelijoiden joskus itsestään käyttämä nimitys "bright"?

"Bright" eli 'loistava, valoisa, iloinen' on anglosaksisissa maissa laadittu myönteinen uudissana uskonnottomille. "Bright" on henkilö, joka perustaa maailmankuvansa luonnontieteelliseen, naturalistiseen perustaan."Bright" on määritellyt itsensä myönteisesti, sen kautta mitä hän on, ei sen kautta, mitä hän ei ole, kuten termeissä "uskonnoton" ja "ateisti".

"Brightit" pitävät itseään muita ihmisiä puhtaampina ja parempina.

Miksi ihmeessä, koska jokainen voi olla bright? Mielestämme on kuitenkin fiksumpaa perustaa maailmankuvansa luonnontieteeseen kuin yliluonnollisiin henkiolentoihin uskomiseen. Brightin vastakohta on "super", henkilö, joka perustaa maailmankatosmuksensa uskoon supernaturaaliseen eli yliluonnolliseen.

Viettävätkö vapaa-ajattelijat joulua?

Ei ole mitään yleistä sääntöä eikä voikaan olla. Jotkut viettävät sitä, kuten suomalaisten enemmistö, sekulaarissa muodossa ilman Jeesusta, jotkut välttävät joulun viettämistä ja jotkut viettävät joulun aikaan talvipäivänseisauksen juhlaa kuusin sekä lahjoin.

Onko olemassa vapaa-ajattelijoiden yhteisiä juhlapäiviä?

Ei ole, mutta on ehdotettu kansainvälistä järjen päivän viettämistä 7.5. Vapaa-ajattelijat eivät tarvitse uskonsa vahvistamiseksi viikottaisia kokoontumisia, mutta sen sijaan liitto järjestää koulutus- ja keskustelutilaisuuksia.

Onko olemassa vapaa-ajattelijoiden pääideologeja?

Sellaisia ei ole olemassa, mutta luonnollisestikin eri aikoina eri ajattelijoilla on ollut suurta vaikutusta vapaa-ajattelijoiden liikkeeseen ja ajatteluun sen ulkopuolellakin. Katso kysymystä "uusateismista"!

Voiko kuulua samanaikaisesti kirkkoon ja vapaa-ajattelijoihin? Häiritsisikö se vapaa-ajattelijoita tai kirkkoa?

Vapaa-ajattelijoiden yhdistykset ratkaisevat itsenäisesti, keitä he hyväksyvät jäsenikseen. Olennaista on, haluaako pyrkijä toteuttaa liiton tavoitteita. Ne liberaalit uskovaiset, jotka ymmärtävät uskonnottomien aseman parantamisen tärkeyden, ovat tervetulleita lisävoimia työhömme. Kirkko vastaa omasta kannastaan, mutta tokko sekään pitää vapaa-ajattelijoiden jäsenyyttä syntinä ;)