'Vakaumusten tasa-arvo' -käsitteen voisi muotoilla vaikka seuraavasti: kaikkien vakaumusten, katsomusten ja uskontojen pitäisi olla lain edessä samalla viivalla, eikä millekään saisi antaa erityiskohtelua tai muita etuoikeuksia.

Vakaumusten tasa-arvo käsite löytyy vuonna 1999 voimaan tulleesta Suomen perustuslaista. Perustuslaki toteaa 6. pykälässä "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Nykyinen perustuslaki on monessa paikassa aikaansa edellä, josta yhtenä hyvänä esimerkkinä vakaumusten tasa-arvo.

Suomalainen yhteiskunta tasa-arvoistuu usealla saralla, mutta jostakin syystä tämä kehitys ei ole levinnyt vakaumusten alueelle, vaikka uskonnonvapauslaki näki päivänvalon jo 86 vuotta sitten. Ehkä suurin syy hitaaseen tasa-arvoistumiskehitykseen on sen intressiryhmän voimakkuus, joka häviäisi eniten, jos Suomeen saataisiin täydellinen vakaumusten tasa-arvo.Tätä ongelmaa kuvaa hyvin se täysin tasa-arvokäsityksen vastainen näkemys, että jäsenmäärän suuruus olisi peruste jonkin katsomusyhteisön erityiskohtelulle. Tästä voi helposti esittää hauskan analogian fyysiseen kokoon: kuinka monen mielestä olisi ollut tasa-arvon mukaista, että Tony Halmeelle olisi annettu eduskunnassa oloaikanansa enemmän valtaa kuin Mauri Pekkariselle, sillä perusteella, että Tony on Mauria selvästi suurempi?

Suomen nykyiseen poliittiseen tilanteeseen vertaaminen on kaiken kaikkiaan varsin herkullista. Voitaisiinko Suomessa enää puhua demokratiasta, jos joku puolue saisi käyttää valtion koneistoa jäsenmaksujensa keräämiseen ja sen puolueohjelma olisi osa Suomen valtion lakikirjaa? Luonnollisesti tämä puolue yksin saisi osan yhteisöverontuotosta korvaukseksi yhteiskunnalle tehdystä "työstä". On jokseenkin kummallista, että edellä kuvattu ei millään onnistuisi suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä, mutta se on täyttä todellisuutta kun puhutaan vakaumuksista.

On todella erikoista, että poliittinen tasa-arvo on Suomessa itsestäänselvyys, mutta kun puhe kääntyy maailmankatsomuksiin, niin silloin sallitaan jopa todella epätasa-arvoiset ratkaisut. Vakaumusten tasa-arvon saaminen samalle tasolle poliittisen tasa-arvon kanssa on hyvin tärkeää suomalaisen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kehityksen kannalta. On erityisen tärkeää, että tasa-arvo ulottuu kaikille elämän alueille, eikä se saisi olla vain juhlapuheiden sanahelinää.