Ennen syntymää

Lapsen etu on syntyä vanhempien haluamana häntä odottavaan kotiin ja mahdollisuus yhtäältä hedelmöityshoitoihin ja toisaalta ehkäisyn käyttöön edistävät sitä. Vanhempien seksuaalinen hyvinvointi ilman ahdistavia uskonnollisia rajoituksia on myös syntyvien lasten etu.

Oikeus tietoon seksuaalisuudesta, ehkäisystä ja ehkäisymenetelmien hyvä saatavuus on tärkeää ja yhteiskunnan tulee huolehtia niiden toteutumisesta. Myös oikeus lain mukaiseen aborttiin on säädetty demokraattisesti, sosiaalieettiseen harkintaan perustuen ja siltä pohjalta pitää toimia jatkossakin. Kysymys ei ole vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös perheiden ja syntyvien lapsien oikeuksien edistämisestä.

Uskonnottomaan yhteiskuntaetiikkaan kuuluu ainutlaatuisen elämän kunnioitus ja sen vuoksi julkisessa terveydenhuollossa on tehtävä kaikki voitava lääketieteellisesti myös keskenmenojen ja lapsikuolleisuuden vähentämiseksi eikä luottaa "korkeimpiin voimiin" ja "kohtaloon"

Seksuaaliseen hyvinvointiin ja syntyvyyden säännöstelyyn liittyviä oikeuksia yritetään rajoittaa uskonnollisideologisin perustein. Niitä vastaan saarnaavat katolinen kirkko ja paavi, ortodoksinen kirkko, monet protestanttiset liikkeet ja islamin uskonnon edustajat. Osaton ei ole myöskään Suomen evankelisluterilainen kirkko ja eräät sen piirissä toimivat liikkeet. Pyritään sekä lainsäädännön heikennyksiin että käytännön toiminnan rajoittamiseen varsinkin kouluopetuksessa.

Syntymä ja nimenanto

Jokainen yksilö syntyy vapaana, sanotaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Tästä herää kysymys, miksi uskontokunnan jäsenyys merkitään julkiseen väestötietojärjestelmään jo vastasyntyneille vauvoille.

Uusi laki 1.8.2003 kuitenkin poisti lasten pakkomerkinnän, jossa ev.lut. kirkon jäsenten lapset merkittiin väestörekisterissä automaattisesti kirkon jäseniksi. Nyt vanhemmat voivat halutessaan jättää lapsensa myös kirkon ulkopuolelle, ja sitä voikin lämpimästi suoritella muun muassa ihmisoikeusnäkökulmasta. Valtiovalta ei tosin ole juuri tiedottanut tästä lain muutoksesta.

Kirkkoon kuuluville vanhemmille voi herättää kysymyksen: antaisiko lapsen päättää itse?  Lapsihan voi sitten jo ennen täysi-ikäisyyttä halutessaan itse liittyä uskontokuntaan vanhempien luvalla. Toisaalta lapsi voi niin halutessaan myös erota uskontokunnasta ennen täysi-ikäisyyttä, tosin vain vanhempien luvalla.

Lapsen nimi ilmoitetaan suoraan maistraattiin, jossa tiedot merkitään väestörekisteriin. Se hoitaa Suomessa kaikkien ihmisten väestötiedot, siis myös kirkon jäsenten. Kirkolla on silti yhä omituinen erioikeus hoitaa joitakin väestötietoasioita, esim. kirjoittaa henkilötodistuksia ja välittää maistraattiin kirkon jäseniksi ”kastettujen" pikkuvauvojen henkilötiedot samalla kun kirkko merkitsee lapsen omaan jäsenrekisteriinsä.

Lapsen syntymää ja nimenantoa juhlistamaan perhe voi halutessaan järjestää nimiäisjuhlat ilman mitään uskonnollisuutta. Tapahtuman voi hoitaa perhe- ja ystäväpiirin kesken, mutta siihen on saatavissa myös palvelua maksuttomasta neuvonnasta postitse tilattaviin todistuksiin sekä puhuja- ja musiikkipalveluun (Pro-Seremoniat).

Fyysinen koskemattomuus

Lasten sukupuolielinten leikkaaminen (ns. ympärileikkaus) ilman lääketieteellistä syytä ei ole eettisesti hyväksyttävää uskonnollisin perustein tai perinnäistapojen vuoksi, ei tyttöjen eikä poikien osalta. Pysyvän ruumiinvamman tuottaminen on ainakin yhtä vakava teko kuin lapsen fyysinen kurittaminen, joka myös on aivan oikein kielletty. Useimmat lääkärit ja sairaalat eivät ympärileikkauksia ole tehneetkään.

Suomen lainsäädäntö on kuitenkin ollut jossain määrin tulkinnanvarainen poikien ympärileikkauksen osalta. Korkein oikeus teki lokakuussa 2008 nykylakiin perustuvan ennakkopäätöksen, jonka mukaan pikkupoikien ympärileikkaus olisi ”oikein tehtynä” sallittu kulttuurisin syin. Niinpä lakia on nyt muutettava! Kun lakiin on tiettävästi jo aiemmin alettu pohtia muutosta, edessä on suorastaan kamppailu ympärileikkauksen kieltävän lain sisällön puolesta.