Vakuutukset ja valat

Myös oikeuslaitoksessa ja eräissä valtion toimissa on käytössä sekä uskonnollinen vala että uskonnoton juhlallinen vakuutus. Lain mukaan myös uskontokuntiin kuuluvilla on oikeus valita uskonnoton vakuutus; kirkkoon kuuluvilta ei siis saa automaattisesti edellyttää uskonnollista seremoniaa. Toisaalta kirkkoon kuulumattomat voivat antaa uskonnollisen valan.

Oikeussalissa kumpaankin mahdollisuuteen liittyvien symbolien (Raamattu/Lakikirja) tulee olla yhtä arvokkaita, niin kauan kuin uskonnollista valaa käytetään. Tuomarien ja lautamiesten uskonnollisuus voi kuitenkin ainakin poikkeustapauksissa sisältää riskin epätasapuolisesta suhtautumisesta uskonnottoman vakuutuksen antajaan.

Uskonnollisesta valasta tulisikin kokonaan luopua ja siirtyä kaikille yhteiseen, uskonnottomaan seremoniaan, kutsuttakoonpa sitten vakuutukseksi tai valaksi. ”Vala” ei terminä sinänsä välttämättä tarkoita uskonnollisuutta; valan nimellähän tunnetaan myös uskonnottomia, lähinnä ammatilliseen toimintaan liittyviä vakuutuksia (lääkärinvala ym.)

Joissakin oikeusistuimissa on tiettävästi yhä tapana aloittaa istuntokausi jumalanpalveluksella, mikä loukkaa oikeuden jäsenten uskonnonvapautta ja myös asettaa oikeusistuimen riippumattomuuden kyseenalaiseksi.

Poliisi ja vankila

Poliisin työssä kohdataan vakavia kriisejä ja traumoja kohdanneita ihmisiä. Ja poliisit itse kokevat kriisejä ja traumoja. Onnettomuuksien ja väkivallan uhrien samoin kuin heidän omaistensa tueksi tarvitaan uskonnottomalta pohjalta toimivaa psykologista ja sosiaalista asiantuntemusta omaavaa kriisiapua, ei kutsumatta poliisien matkassa kotiin tai sairasvuoteelle tunkeutuvaa pappia.

Kirkon kustantamien "poliisipappien" työntyminen poliisitoimeen on varsin uusi ilmiö.  Poliisityöhön liittyvä pappien käyttö vierailtaessa kriiseihin joutuneissa kodeissa tulisi lopettaa ja poliisin tulisi käyttää niissä tehtävissä itsensä lisäksi vain asiantuntevia sosiaalityöntekijöitä. Eri uskontojen seurakunnat voivat sitten omaehtoisesti auttaa onnettomuuksia kohdanneita jäseniään.

Poliisien työnohjaukseen, kriisitukeen ja traumaterapiaan tarvitaan psykologista osaamista eikä teologiaa. Poliisit toki voivat itse halutessaan hakea myös uskonnollista tukea sieltä mistä haluavat.

Vankiloissa olevien vankilapastorien virkojen kustantaminen valtion varoista vie taloudellisia resursseja vangeille tukea antavan, asianmukaista sosiaalista ja psykologista koulutusta omaavan henkilöstön palkkaukselta. Uskonnon käyttö valtion virallisena rikollisuuden ”hoitokeinona” on jäänne menneiltä ajoilta. Uskonnolliset palvelut tulee jättää vapaaehtoistyön piiriin. Vankilapastorien virkojen kelpoisuusvaatimuksia tulee väljentää uskonnollisesti neutraaleiksi niin, että teologeilla/papeilla ei ole yksinoikeutta kyseisiin virkoihin.

Valtiovallan suhtautuminen ja lainsäädäntö

Valtiovallan tulee olla katsomusneutraali. Se ei saisi suosia mitään uskontoa eikä uskonnollisuutta uskonnottomuuden kustannuksella. Kirkon ja valtion lainsäädännöllinen erityissuhde tulisi vihdoin lopettaa. Tämän tulisi näkyä myös symbolisissa eleissä.

Valtiopäivien avajaisten virallisen ohjelmaan ei tule kuulua jumalanpalveluksia. Valtiopäivien avajaiset ja muut vastaavat valtiolliset juhlatilaisuudet ovat helposti järjestettävissä ilman uskonnollisia menoja, esimerkiksi siten, että virallisen ohjelman jälkeen halukkaat voivat siirtyä kirkon itsensä järjestämään jumalanpalvelukseen. Kirkkojen keskusvirastoilta tulisi poistaa valtiolipun käyttöoikeus. Valtion ei tule symbolisestikaan pitää kirkkoja valtiovallan osana.

Perustuslaki kieltää syrjinnän sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Professori Juha Sihvola kirjoitti (Helsingin Sanomat 15.1.2007), että "julkisen vallan uskonnollinen toiminta leimaa uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ja uskonnottomat toisen luokan kansalaisiksi".

Esimerkkeinä Sihvola mainitsi valtiopäivien ja yliopistojen avajaisiin liittyvät jumalanpalvelukset sekä virrenveisuun koulun ja kaupungin juhlissa. Ne ovat ongelmallisia uskonnonvapauden kannalta.

Vuonna 2004 voimaan tullut Yhdenvertaisuuslaki täsmentää näihin liittyviä ihmisoikeuksia vain ammatin, työelämän, koulutuksen tai ammatillisten järjestöjen osalta. Sen sijaan muissa asioissa (sosiaaliset palvelut ja turva, asevelvollisuus, asuminen ja yleisölle tarjottavat palvelut) Yhdenvertaisuuslaki tarjoaa erityistä turvaa vain etnisen alkuperän eikä katsomusten perusteella tapahtuvalta syrjinnältä.

Toisaalta Perustuslain syrjintäkielto koskee kaikkia tilanteita. Näin ollen ihmisten tulee myös itse pitää kiinni oikeuksistaan ja reagoida kokemaansa syrjintään: kääntyä uskonnottomien etujärjestöjen puoleen, tuoda asia julkisuuteen ja/tai ryhtyä oikeustoimiin.

Kirkon verotusoikeus ja valtion verokoneiston käyttö siinä tulee lopettaa; kirkko voisi hoitaa jäsenmaksujensa kannon vaikkapa pankkien kanssa tehdyillä palvelusopimuksilla. Yhteisövero kohdistuu myös uskonnottomiin; yhteisöveron osan luovuttaminen kirkolle tulee lopettaa. Muut mahdolliset julkiset avustukset olkoot harkinnanvaraisia.

Korkeakoulut

Lukuvuoden avajaisiin yliopistoissa liittyvät jumalanpalvelukset tulee poistaa avajaisten virallisesta ohjelmasta. Sehän ei estäisi kirkkoja itse tarjoamasta erityisjumalanpalveluksia niistä kiinnostuneille vaikkapa myös avajaispäivinä. Monissa ammattikorkeakouluissa mitään jumalanpalveluksia ei niiden avajaisiin tai muuhun toimintaan liittyen olekaan.

Yliopistojen teologiset tiedekunnat voitaisiin lopettaa. Eräät teologian oppiaineetkin voisi erillisinä oppiaineina lopettaa siten, että pääosa kulttuurintutkimuksen luonteisista viroista siirrettäisiin uskontotieteen, historian tai filosofian yhteyteen. Varsinainen pappiskoulutus tulisi kokonaan siirtää kirkkojen omiin oppilaitoksiin, jotka voisivat saada valtionosuutta esimerkiksi kansanopistolain pohjalta. Monissa muissakin maissa pappisseminaarit ovat yliopistojen ulkopuolella.

Elämänkatsomustiedon opettajien koulutusta ja täydennyskoulutusta korkeakouluissa tulee tehostaa.

Yleisradio

Yleisradion lakisääteisiin julkisen palvelun tehtäviin kuuluu yhä hartausohjelmien lähettäminen. Televisiossa niitä on kymmeniä ja radiossa satoja vuosittain.  Tätä voidaan pitää uskonnottomia syrjivänä etuoikeutena. Uskonnottomille ei ole tarjolla mitään erityisesti heille tarkoitettua kulttuurista tai katsomuksellista ohjelmatarjontaa.

Ylen tehtäviin kuuluu lain mukaan myös erilaisten vähemmistöryhmien tarpeita huomioon ottavien ohjelmien sisällyttäminen radio- ja tv-kanavien ohjelmistoihin. Sekä uskonnollisten että uskonnottomien katsomusten ja kulttuuristen tarpeiden huomioon ottaminen ohjelmistossa voitaisiin hoitaa ilman erillistä hartausohjelmamainintaa Yleisradiolaissa.

Ylen kanavien ohjelmistossa ei ole ohjelmia, joissa pääkohderyhmänä olisi  maamme uskonnoton vähemmistö. Mielestäni tarvitaan sekä uskonnottomien erityistarpeita palvelevia ohjelmia että uskonnottomien näkökulmien huomioon ottamista yleisissä ohjelmissa, mukaan lukien uutis- ja ajankohtaisohjelmat. Juttuideoita voisi kehitellä melkoisesti yksin tämän artikkelin sisällöistä.

Myös mainosrahoitteisessa tv-toiminnassa ja pääosin myös radiotoiminnassa tulee kunnioittaa katsomuksellista moniarvoisuutta ja tuoda esiin myös uskonnottomien näkökantoja sekä oikeuksia.

Valtiovallan tulee sisällyttää myöntämiinsä toimilupaehtoihin yleisiä sananvapautta ja sähköisen median monipuolisuutta turvaavia velvoitteita.

Sairaalat ja vanhustenhoito

Sairaaloissa sekä hoito- ja hoivalaitoksissa tulee nykyistä paremmin huolehtia myös uskonnottomien palveluista. Kirkon itsensä palkkaamien sairaalapappien olemassaolo ei saa epäsuorasti johtaa säästöihin sairaaloihin tarvittavan oman henkilöstön, kuten sosiaalihoitajien ja psykologien palkkauksessa.

Kaikille potilaille ja hoitopalveluja saaville, myös uskonnottomille, tulee järjestää henkistä hyvinvointia tukevaa ja kriiseissä auttavaa psykologista sekä sosiaalista tukea ja asiantuntijapalveluja. Tämä koskee myös saattohoitoa. Myös kunnan joko itse tai yhteistyössä järjestöjen kanssa järjestämiä, katsomuksellisesti neutraalin vapaaehtoistyön tekijöitä voidaan käyttää.

Vanhusten palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa vanhuksille tarjottu ohjelmatarjonta on usein liikaa painottunut uskonnolliseksi. Virkistys- ja kulttuuripalveluja tulee järjestää etupäässä muulta kuin uskonnolliselta pohjalta. Hartaushetkien aikana olisi hyvä järjestää myös vaihtoehtoista toimintaa.

Luonnollisesti myös henkilöstölle tarjottavassa tuki-, koulutus- ja virkistystoiminnassa on kunnioitettava katsomusoikeuksia.

Julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja tulee myös kehittää niin, että kuolemantapauksissa vainajan omaisille voidaan tarvittaessa järjestää katsomusneutraalia, asiantuntevaa akuuttia kriisiapua. Tähän tulee kiinnittää lisää huomiota sairaala- ja terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksessa.

Yhteiskunnan on paikallaan tukea myös vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen, kuten SPR:n ja uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestöjen mahdollisesti tarjoamia kriisiapupalveluja.