Islamin suurin ongelma modernin yhteiskunnan kannalta on se, että tuon uskonnon rakentajat ja johtajat päättelivät aikoinaan oman uskontonsa vallan voivan säilyä vain, jos sitä tuota uskontoa ei saa muuttaa lainkaan.

Kristillinen maailma on hajaantunut kymmeniin kilpaileviin tasaveroisiin ja myös eri tavoin kehittyneisiin uskontokuntiin. Sama hajoamisprosessi käynnistyi islamissa shialaisuuden nousun myötä vain vuosisata uuden uskon omaksuneiden arabien suurten valloitusten jälkeen.

Islamilaisen maailman tuolloiset uskonnolliset johtajat näkivät nopeasti, että hajoaminen jatkuu ja kiihtyy, jos alkuperäisen sanoman minkäänlainen uusi tulkinta sallitaan.

Siksi jo hyvin varhain Islamin piirissä omaksuttiin kanta, jonka mukaan vain ensimmäiset sukupolvet ovat voineet tulkita oikein Koraania ja tuolloin luotu Koraanin tulkinnan hadith-perinne on muuttamaton ja lopullinen, eikä sitä saa edes tulkita uudelleen.

Sama muuttumattomien ja peruuttamattomien perusoppien ajatus on toki vallalla katolisessa ja ortodoksisessa kristillisissä kirkoissa. Nehän katsovat edustavansa täsmälleen samaa muuttumatonta perusoppia jota 2000 vuotta sitten jo uuden uskonnon luoja Paavali julisti.

Todellisuudessahan nämäkin uskonnot ovat muuttuneet valtavasti, sillä vaikka perusoppeja ei olekaan ehkä näkyvästi muutettu, on opillisia painotuksia rajustikin muutettu vuosisatojen ajan ja ympäröivien yhteiskuntien muuttuminen on muovannut näitäkin kirkkojen uusiin suuntiin.

Erityisesti katolisuuden piirissä esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen kaltaiset suuret kirkolliset ajattelijat ovat päässeet käytännössä ohjaamaan kirkon oppeja ja toimintaa niin, että kirkko ei ole jäänyt jarruttamaan yhteiskunnallista kehitystä.

Ortodoksinen kirkko taas on sopeutunut toimimaan valtiollisen vallan hengellisenä toimielimenä ja toiveiden toteuttajana, eikä sen äärettömällä opillisella vanhanaikaisuudella ole käytännössä ollut suurta vaikutusta.

Islamin suurin ongelma on, että sen piirissä tällainen uskonnon orgaaninen muuttuminen yhteiskunnan muutoksen mukana on estetty. Alkuperäistä uskoa tai siihen liittyviä määräyksiä ei saa edes yrittää tulkita uudelleen, vaan myös kaikki uudetkin tulkinnat on pohjattava kirjaimellisesti muinaisiin, aivan erilaisessa yhteiskunnassa syntyneisiin tulkintoihin.

Ongelmaa ei ollut niin kauan kuin yhteiskunnat olivat samalla kehitystasolla kuin uskonto, mutta yhteiskuntien ja uskonnon kehitysvaiheen ero on revennyt vuosisata vuosisadalta tasaisesti koko ajan suuremmaksi ja on nyt jo ammottava kuilu.

Kun erityisesti humanististen aatteiden nousu ja uskonnon aseman heikkeneminen ovat muovanneet läntisiä yhteiskuntia koko ajan sallivammiksi, vapaammiksi ja avoimemmiksi, on ero sulkeutuneisiin ja muuttumattomiin islamilaisiin yhteiskuntiin kasvanut koko ajan räikeämmäksi.

Länsimaissa nyt vallassa olevassa humanistisessa ajattelussa pidetään erittäin tärkeänä esimerkiksi tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen välttämistä. Tällainen ajatus oli täysin vieras keskiaikaisissa yhteiskunnissa myös Länsi-Euroopassa vain muutama vuosisata sitten, kun julkiset hirttäjäiset ja eläinrääkkäys olivat suurta kirkon siunaamaa huvia myös kristikunnan piirissä. Islamilaisessa maailmassa ei vastaavaa yleishumaanin ajattelun nousua ole koettu.

Humanistiseen ajatteluun sisältyi uusi ajatus myös yhteiskunnan asettamia normeja rikkovilla ihmisillä olevasta ihmisarvosta. Vaikkapa islamilaiseen sharian lakiin sisältyvä varkaan käden leikkaaminen tai avionrikkojan kivittäminen koetaan länsimaissa jo ajatuksen tasolla mahdottomiksi hyväksyä, koska rangaistusten koetaan loukkaavan uhrinsa ihmisarvoa täysin suhteettomalla tavalla suhteessa itse tekoon.

Islamiin liittyvän perinteisen sharia-lain rangaistukset perustuvat kokonaan pelotusvaikutuksen käyttöön. Rangaistukset ovat aina julkisia ja niillä ei siis todellisuudessa yritetä vaikuttaa rikoksen tekijään, vaan yhteisöön. Samalla rikollinen menettää meidän silmissämme pienehkönkin rikoksen vuoksi kokonaan ihmisarvonsa. Länsimaissa tällainen ajattelu on jo kokonaan hylätty.

Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Sudanissa voimassa sharia-laki on ylipäätään kokonaan sidottu syntyajankohtansa yhteiskuntaan eli 700 - 800 -luvuille. Se ei enää sovellu valtavasti kehittyneen ja monimutkaistuneen yhteiskunnan ongelmien hoitamiseen, vaikka se toki saattoi edustaakin aivan edistyksellistä ajattelua tuhat vuotta sitten, kun se korvasi arabien julmat vanhat heimoperinteet.

Esimerkiksi naisen asema kiistämättä koheni arabiheimojen parissa selvästi, kun uusi Islamin laki tuli voimaan. Länsimaisen oikeuskäsityksen piirissä olevissa maissa naisen asema on kuitenkin niin radikaalisti kohentunut ja kehittynyt, että nykyisellään sharian käyttöönotto merkitsisi naisten yhteiskunnallisen aseman täydellistä romahtamista.

Länsimaiset oikeuskäsitykset ovat viimeisen vuosisadan aikana kehittyneet ja muuttuneet valtavasti heijastaen yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Rangaistukset pyritään mitoittamaan rikoksista yksilöille aiheutuvan haitan mukaan ja ylipäätään rangaistusjärjestelmän eräänä tärkeänä tavoitteena on myös rikollisen saaminen takaisin normaaliyhteiskunnan jäseneksi rangaistuksen sovittamisen jälkeen.

Sharia-laki ja moderni länsimainen humaani oikeuskäsitys edustavat niin erilaisia perinteitä ja ajattelutapaa, että ne eivät käytännössä pysty toimimaan rinnakkain samassa yhteiskunnassa.

Siksi länsimaissa esiin nostetut pyrkimykset sallia sharia-lain käyttö islamilaisen yhteisön sisäisten kiistakysymysten ratkaisussa ei voi toimia käytännössä.

Englannissa on käytössä jo nyt kolme pelkästään siviiliriitojen ratkaisemiseen keskittyvää sharia-oikeutta. Vakavana ongelmana niissäkin kuitenkin on esimerkiksi se, että sharian mukaan tehtävissä siviilioikeudellisissa ratkaisuissa naisen oikeusasema on radikaalilla tavalla heikompi kuin kaikessa muussa oikeudenkäytössä.

Tällaisen erillisen aivan erilaiseen oikeuskäsitykseen perustuvan rinnakkaisen oikeusjärjestelmän mahdollistaminen on vaarallinen avaus suuntaan, jossa yhteiskunnan yhteisesti hyväksytyt oikeusperiaatteet eivät enää koskekaan kaikkia. Kukaan ei voi ennustaa mihin tällainen kehitys voi lopulta johtaa.

PS. Sharian laki määrää hengiltä kivittämisen rangaistukseksi aviorikoksesta. Iranissa tätä lakia noudetaan pilkuntarkasti ja juuri tällä hetkellä 11 ihmistä (heistä yhdeksän naisia) odottaa Iranissa kivitystuomion täytäntöönpanoa. Jos luonto vain kestää, alla olevan linkin kautta voi katsomassa miten Iranissa kivitystuomiot pannaan täytäntöön.

Varoitan kuitenkin, että en voinut itsekään tuota videota katsoa kuin vähän alkua; sen verran karmea tuo julkinen kivitystapahtuma länsimaisen ihmisen silmissä on.

http://www.iran-e-azad.org/stoning/video.html